Osaamisen kartoitukset osana työperäistä
maahanmuuttoa

Hoitoalan työvoimapula on räjähdysmäisesti kasvanut tänä päivänä Suomessa. Monissa
hoitolaitoksissa nykyisin kaikki hoitoalan työntekijät voivat olla ulkomaalaistaustaisia, joilla
ei ole riittävää suomen kielen taitoa, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Tällainen tilanne voi
nostaa selkeästi hoitovirheiden määrää eivätkä asiakkaat/potilaat saa riittävää tietoutta
terveystilanteestaan. Tällainen toiminta on myös vastoin lakia ”Laki potilaan asemasta ja
oikeuksista”.
Uusia aloituspaikkoja on lisätty huomattavasti terveydenhuoltoalan oppilaitoksissa. Tämä
on avannut mahdollisuuden yhä useammille suomalaiselle opiskelijoille saada alan
opiskelupaikka ja myöhemmin työpaikka. Aloituspaikkojen nosto ei kuitenkaan auta
pulaan, ellei samalla varmisteta koulutuksen laadukkuutta, työolojen ja palkkauksen
selkeää kehitystä sekä alan vetovoimaisuutta. Mutta työperäistä maahanmuuttoa tullaan
joka tapauksessa tarvitsemaan lähivuosien aikana Suomen väestön ikääntyessä nopeaa
tahtia.


Työperäisen maahanmuuton tuoma helpotus

– se voi tuoda tarpeellista helpotusta, mutta ei ratkaise pulaa kokonaan
– verrattaessa hoitotyötä esim. ICT-työhön on asetelma erilainen

  • hoitotyössä suuria vaatimuksia asettaa mm, kulttuurien erilaisuus, kieli, uskonto sekä
    hoitotyön erilaiset ominaispiirteet
  • Suomessa on paljon ulkomaisia asiakkaita/potilaita, jotka voisivat saada omalla
    äidinkielellään sekä kulttuuri huomioiden hoitoa.
    – ensisijaisesti tulisi rekrytoida omasta maasta
    – omassa maassa on paljon nuoria sekä varttuneempia, joista voitaisiin kouluttaa hyviä
    hoitajia; henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneet hoitotyöstä ammattina.
    – selkeästi ei ole tullut esille, se että meillä on jo tällä hetkellä paljon eri maista
    tulleita terveydenhoitoalan ammattilaisia mm. sairaanhoitajia, jotka eivät ole

saaneet/hankkineet Valviran valtuutusta toimia alan ammattihenkilöinä Suomessa.


Osaamisen kartoitukset osana työperäistä maahanmuuttoa

Terveydenhuollon alan osaamisen kartoituksissa arvioidaan ulkomaisten alan
ammattilaisten (lääkärit, sairaanhoitajat, lähihoitajat, bioanalyytikot jne.) ammatillista
osaamista suhteessa suomalaisiin terveydenhuollon ammattilaisten teoreettisiin ja
käytännön työn kriteereihin.

Ei maissa terveydenhuollon koulutusten taso vaihtelee huomattavasti, eikä välttämättä ole
suomalaisen koulutuksen tasoista. Kartoitusten avulla saadaan erittäin hyvä kuva henkilön
todellisesta osaamisesta. Arvioinneissa käytetään ammattilaisten aiempia koulutus- ja
työskentelytodistuksia, aihealueisiin liittyviä teoreettisia kirjallisia tehtäviä sekä laajaa
arviointia käytännön työskentelystä.

Kartoituksissa arvioidaan mm. seuraavia alueita

  • sairaanhoidon teoria alueita (mm. kirurginen, sisätaudit, lastenala, vanhusten ala,
    psykiatrinen hoitotyö, monikulttuurinen hoitotyö)
  • käytännön osaaminen esim. lääkehoidon toteutus, injektoiden antaminen, virtsateiden
    katetrointi, avanteiden hoidot, lasten hoito ja kasvatus, tiimityöskentely jne.
  • haastatteluissa käydään läpi mm. uskonnon ja kulttuurin vaikutusta suomalaisen
    hoitotyön toteutukseen
    Kartoitusten jälkeen arviointien perusteella henkilöille voidaan ”räätälöidä” tarvittavaa
    lisäkoulutusta. Jos henkilöllä on jo riittävää osaamista ja myös suomen kielen taitoa,
    häntä ei enää ohjata uudelleen koulutukseen vaan suoraan työelämään.
    Osaamisen kartoitusten avulla terveydenhuoltoon saataisiin nopeasti ammattitaitoista
    henkilöstöä.